Tämä sivu on
päivitetty
8.1.2019

Updated
8 January 2019



Katso myös
Juha-Pekka Inkisen
”Miten tavarat ovat”.

”Uskon, että kuvasta voi nähdä enemmän kuin vain sen mitä se esittää. Kuulla ympäristön
äänet, haistaa hajut, tuntea kaupungille ominaisen rytmin. Jos katsoo kyllin syvälle, yhdestä
kuvasta voi nähdä koko maailman.
    Kuvasin Belgradissa kahteen otteeseen syksyllä 2014. Ensin viikon ja sitten pidemmän,
kuukauden jakson ’Inspiration Belgrade’ -taiteilijaresidenssissä marraskuussa 2014.
Syksyllä 2015 jatkoin kuvaamista ja tein kuvasarjasta ensimmäisen version näyttelyn muodossa
KC Grad -galleriaan Belgradissa. Eräänä iltana nappasin kuvan bussissa sen ohittaessa Hotel
Jugoslavijan. Siitä tuli nimi kirjalle. En tullut koskaan käyneeksi Hotel Jugoslavijassa.
    Hotelli on matkailijan, ulkopuolisen majapaikka. Ulkopuolinen kulkija on kirjan kuvaaja, joka
kompastelee aiheisiin, kurkistelee öisille pihoille, pysähtyy penkille tarkkailemaan ohikulkijoiden
tunnelmia. Lopputulos on vapaamuotoinen muotokuva kaupungista. Ei näköiskuva, mutta
tunnistettava.”

– Sakari Viika

Kirjan on julkaissut Sémiosquare

 
 
 
See also Juha-Pekka
Inkinen's “The Way of
Things”.

I believe that you can see more in a photograph than what it represents. Hear the sounds of
its surroundings, smell its scents, and feel the specific rhythm of a city. If you look deep
enough, you can see the whole world in a single photograph.
    I photographed on two occasions in Belgrade in the autumn of 2014. First for a week and
then for a longer period of a month in the ‘Inspiration Belgrade’ artist residency program
in November 2014. I continued photo­graphing in the autumn of 2015 and made the first
version of this series as an exhibition for the KC Grad gallery in Belgrade. One evening I took
a picture in a bus as it passed the Hotel Jugoslavija. That became the name for the book.
I never visited the Hotel Jugoslavija.
    A hotel is a place for a traveller, an outsider, to stay. The outsider and wanderer is the
photographer of the book, stumbling over subjects, peeking into courtyards at night, pausing
on a bench to observe the moods of passers-by. The places where I moved about are familiar
to people of Belgrade, but new to me. The result is a free-form portrait of a city. Not a
likeness but recognisable.”

– Sakari Viika

The book is published by Sémiosquare.