Aritkkeli on julkaistu Hiidenkivi-lehdessä 3/2004 ja
Grafia-lehdessä 3/2004.

      
A:n tarina eli kuinka vahinko kiertää

Tämä on tarina A:sta, joka ei ollutkaan A, tarina siitä kuinka vaikeaa on työskennellä toisen aikakauden typografisella aineistolla, ja tarina myös siitä, miten luotettavinkin lähde voi sisältää virheen.

Syksyllä 2002 julkaistiin Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kustantamana Graduale Aboense, näköispainos Turun hiippakunnan keskiaikaisen messulaulukirjan säilyneistä sivuista. Musiikkitieteilijä Ilkka Taitto oli vuosia tutkinut ja järjestänyt uskonpuhdistuksen jälkeen puretun kirjan aineistoa, jota on säilynyt erillisinä pergamenttilehtinä kruununvoutien tilikirjojen kansina. Kesällä 2001 tulin mukaan graafiseksi suunnittelijaksi tähän mittavaan kirjaprojektiin. Suunnittelun alusta lähtien otimme tavoitteeksi tehdä uudesta kirjasta kooltaan, ulkoasultaan ja typografisilta ratkaisuiltaan selvä sukulainen vuonna 1971 julkaistulle Missale Aboensen näköispainokselle.
      Vuonna 1488 painettu Turun hiippakunnan messukirja Missale Aboense on ehkä Suomen kirjahistorian merkittävin teos, ainoa kirja, jonka tiedämme painetun 1400-luvun puolella erityisesti Suomea varten. Turun tuomiokapituli tilasi kirjan lyypekkiläiseltä kirjanpainajalta Bartholomaeus Ghotanilta. Siitä on säilynyt sekä pergamentille että paperille painettuja täydellisiä kappaleita. Näköispainoksen toimittaminen tästä aineistosta on ollut huomattavasti helpompaa kuin 1397–1406 käsin kirjoitettujen ja yksittäisinä pergamenttilehtinä eri lähteistä löytyneiden Graduale Aboensen sivujen kokoaminen ja järjestäminen. Katkelmallisenakin Graduale Aboense täydentää kuvaa myöhäisgotiikan suomalaisesta kirjataiteesta. Niinpä oli luontevaa käyttää kauniisti toteutettua Missale Aboensen näköispainosta esikuvana tämän uuden kirjan ulkoasua suunniteltaessa.
      Graduale Aboensesta tehtiin Missale Aboensen kokoinen, mutta sivumäärä jäi huomattavasti pienemmäksi. Siksi kirjasta tuli myös selvästi ohuempi. Missale Aboensen näköispainoksessa kirjan nimi on painettu kultafoliolla nahkaisten kansien selkään kahteen vaakariviin hienopiirteisellä goottilasella kirjaintyypillä. Graduale Aboensen selkä jäi niin kapeaksi, että kirjan nimeä ei voitu latoa samaan tapaan. Jotta näiden kahden kirjan sukulaisuus näkyisi myös selkätekstissä, päätin sijoittaa Graduale Aboensen nimen alkukirjaimet Missale Aboensen selkätekstin tasalle samankokoisin kirjaimin. Ajattelin toteuttaa alkukirjaimet myös samalla kirjaintyypillä. Tämä osoittautui kuitenkin ongelmaksi.
      Vaikka tuhansia vanhoja kirjaintyyppejä on viime vuosina käännetty nykyisen graafisen tuotantotekniikan vaatimaan digitaaliseen muotoon, en löytänyt tästä joukosta Missale Aboensen selän goottilaista tyyppiä. GA-kirjainsommitelman A oli helposti konstruoitavissa Missale Aboensen selkätekstin A:n mukaan, mutta G puuttui. Niinpä päätin piirtää G-kirjaimen käyttäen apuna laajaa goottilaisten kirjaimistojen valikoimaa. Syntynyt kirjainsommitelma näytti istuvan hyvin kirjan selkään. Käytin GA-kirjainyhdistelmää myös suurikokoisena sokkopainatuksena kirjan kluuttikannessa. Olin itse lopputulokseen tyytyväinen, enkä kuullut muiltakaan moitteita ratkaisustani. Ja olihan tämä kirjan kokonaisuutta ajatellen vain pieni yksityiskohta.
      Selatessani kesällä 2003 käsiini osunutta Nordisk Boktryckarekonst -lehden vuosikertaa 1906 huomasin lehden oman mainoksen, jossa oli käytetty Missale Aboensen selän goottilaista kirjaintyyppiä (s. 115). Mutta yllätyksekseni tuttu A-kirjain oli Nordisk-sanan alkukirjaimena! Eikö tuo kirjain siis ollutkaan A? Oliko Missale Aboensen selkätekstin latoja tehnyt virheen? Ja olinko minä jatkanut virhettä eteenpäin omassa työssäni?
      Aloin uudelleen jäljittää selkätekstin kirjaintyyppiä. Selailin Kirjapainotaito-lehden vanhoja vuosikertoja löytääkseni lisää näytteitä tällä tyypillä ladotuista teksteistä ja nähdäkseni millainen on kirjaintyypin A. En löytänyt ladelmia, mutta vuoden 1929 Kirjapainotaidon vuosikerran sivulla 135 oli tutun näköisiä kirjaimia. Lehti esitteli Taideteollisuuskeskuskoulun oppilaiden tekstausharjoituksia. Latojien iltakurssin oppilas Olavi Lastikka oli opettajansa Aatto Nuoran opastuksella piirtänyt kirjaimia, joiden mallina oli selvästi etsimäni kirjaintyyppi. Tekstausharjoituksesta näki, että kirjaimiston A poikkesi Missale Aboensen selän A-kirjaimesta vaikka kaikki muut kirjaimet täsmäsivät. Ja N oli Missale Aboensen A.
      Nyt näytti todennäköiseltä, että Missale Aboensen selkätekstissä itse asiassa luki Missale Nboense. Ja minä olin ilmeisesti toteuttanut Graduale Aboensen selkään ja kanteen GN-kirjainyhdistelmän.
      Missale Aboensen näköispainos oli painettu vuonna 1971 Werner Söderström Osakeyhtiön Laakapainossa Porvoossa. Otin yhteyttä WSOY:n painotuotearkistoon. Arkiston esimies Leena Vuorenpää lähetti minulle kopion Missale Aboensen selkätekstin ladelmasta ja kertoi kirjaintyypin olevan nimeltään Psalterium. Lisätietojen saamiseksi hän kehotti ottamaan yhteyttä WS Bookwellissä työskentelevään Keijo Pohjanpeltoon, joka vanhana latoja-ammattilaisena tuntee näitä asioita paremmin. Keijo Pohjanpellolta sain kopioita hänen omasta kirjasinnäytekansiostaan, Psalteriumin pistekoot 8–60. Tässä oli etsimäni kirjaintyyppi. Näytteet varmistivat myös, että Missale Aboensen selän A on N.
      Kirjasinnäytteitä selatessani havaitsin, että 28 ja 36 pisteen näytelehdellä oli A:n paikalle ladottu N. Muissa näytteissä A oli oikein. Olisiko tässä syy Missale Aboensen selkätekstin virheeseen? Olisiko kirjasinnäytteen virhe johtanut latojan tekemään virheen omassa ladelmassaan? Vai olisiko nykylukijan silmissä varsin luontevasti A:lta näyttävä N valittu tarkoituksella?
      Psalterium-kirjaintyypin oikea A on Missale Aboense -ladelman kirjaimia koristeellisempi ja eroaa näistä viivarytmiltään. N-kirjaimen sijoittaminen A:n paikalle on tuottanut typografisesti kompaktimman ja linjoiltaan eheämmän selkätekstin. Tämän päivän lukijalle näyttää myös olevan itsestään selvää tulkita teksti oikein. Liekö kukaan virhettä edes huomannut? Selkäteksti toteutettiin sellaisenaan myös Missale Aboensen 500-vuotisjuhlan kunniaksi vuonna 1988 otettuun toiseen näköispainokseen.
      Psalteriumin kirjasinnäytteistä saatoin myös tarkistaa kuinka lähelle piirtämäni G oli osunut kirjaintyypin oikeaa G:tä. En ollut oivaltanut kirjaintyypin goottilaista kulmikkuutta. Piirtämäni G on muodoiltaan pyöreämpi, mutta toisaalta se kuitenkin mukautuu hyvin A:n (oikeammin N:n) muotokieleen.
      En pidä Missale Aboensen selkätekstistä löytynyttä virhettä mitenkään vakavana. En myöskään sitä, että kierrätin virhettä edelleen omassa suunnittelussani. Missale Aboensen A:n tarina on kuitenkin hyvä muistutus kirjaimistomme rikkaasta kehityshistoriasta ja runsaista muotovaihteluista. Nykytypografiaan tottunut silmä ei osaa aina tulkita oikein koristeellisten linjojen taakse kätkeytyviä menneitten aikojen kirjainmuotoja.


      Jorma Hinkka